Työ stressin keskellä
Kirjailijasalkun palautuspäivä on 14.2. ja olen kirjaimmellisesti hermoromahduksen partaalla. Koulutyöt niin kuin kokeet ja projektit stressaavat. Yhteishaku stressaa. Se nyt ehkä kaikista eniten. Myös tämä projekti stressaa. Elämä on kirjaimmellisesti menossa päin helvettiä. Palautuspäivää oli jo siirretty kerran muiden koulu projektien takia. Ajan hallinta on ollut melkein olematon. Jos en ole koulussa opiskelen tai nukun. Joskus olen jopa harkoissa. Ensi-ilta viikkona oli noin 34 tuntia harjoituksia ja kaikki nämä suoraan koulun jälkeen. Sitä seuraavalla viikolla oli taas esitykset. Olin niiden takia kolme päivää pois koulusta. Stressi tasoni on siis selvästi murtumassa. Kaiken tämän jälkeen tajuan, että minulta puuttuu noin kuusi tekstiä kirjailijasalkkuun. Yksi kirjakin vielä lukematta. Paniikki iski tässä vaiheessa. Opettajani sanoi, että tätä projektia ei voi tehdä viimeisellä viikolla. Lyödäänkö vaikka vetoa? Ryhdyin hommiin ja jätin sivuun sosiaalisen elämän. Pitäisi lukea kokeisiinkin. Taidan ehkä vihata elämää.
Valitukseni tästä projektista on kuultu monet kerrat aiemminkin. Ei tämä nyt kuitenkaan ihan läpimätä työ ollut. Olin ja olen näin pitkiä ja hermoja raastavia töitä vastaan. Sitä en kiellä. Vaikeinta taisi olla kuitenkin kirjailijan päättäminen. Muistan tehneeni valintani kirjan perusteella. Katsoin tätä kyseistä kirjaa ja muistin katsoneeni televisio ohjelman tähän perustuen. Kirjailijan nimi oli taas kirjan sivussa ja siitä se sitten lähti. Ei mitään ihmeellistä. Kirjan luku lähti alussa sujuvasti. Tuttu aihe, joten visualisointi oli helppoa. Toisessa kirjassa syntyi ongelma. Aihe ei kiinnostanut, mutta kiireessä kaikki luonnistuu. Nymfit sarja oli kuitenkin mielenkiintoinen. Tämä oli kuitenkin erilainen kolmannesta kirjastani "Tuulin viemää". Ei se ollut toki huonokaan asia. Luhtasen esikoisteos oli helppolukuinen ja menihän se nopeasti ohi. Kirjoittaminen on kyllä ollut helpointa. Juttua vain tuntuu syntyä, vaikka intoa ei ole. Parasta tässä on nyt kuitenkin ollut kova työ viimeisellä minuutilla. Pakko se on joskus opittava työskentelemään kiireessä. Olisin voinut panostaa paremmin runooni mutta muissa teksteissä pärjäsin mielestäni riittävän hyvin. Omia suosikkejani ovat kirjailijan elämä ja tuotanto, johdanto ja ehkä jopa analyysi.
Pidin tässä erityisen paljon tavasta, jolla itse salkku pystyttiin toteuttamaan. Oppilaat saivat salkun muotoon ja ulkoasuun täysin vapaat kädet. Pidän tästä erittäin paljon. Tuntui vapauttavalta saada tehdä tämä sellaiseen digitaaliseen muotoon. Jos tämä pitäisi vielä kirjoittaa paperille olisin lopettanut heti. Olen näin pitkälti ajateltuna huomannut itsestäni, että työskentelen stressissä ja eritysesti kiireessä parhaiten. Ajatus vain lähtee helpommin kiertoon. En tiedä mistä tämä johtuu. Ehkä luen jatkossa kaikkiin kokeisiini viimeisellä minuutilla.
Valitettavasti en oppinut niin paljon kirjailijasta. Tiedän toki perustietoja, jotka ovat julkisia koko mailmalle. Esimerkiksi wikipediasta löytämäni tiedot. Tämä on jäänyt, ehkä hieman harmittamaan. Sähköposti osoitettakaan en löytänyt viestiä varten. Ehkä kaikki mitä olen nyt oppinut riittää. Saatan, jopa selvitäkin tämän tappion. Tästä projektista jäi näin jälkeenpäin aika sekalainen olo. En osaa selittää. Tuntuu jotenkin pahalta kun miettii tätä kokonaisuudessa. Hyvä olo tuli kuitenkin ylpeyden kautta! Olen ylpeä, että sain tehtyä tämän näin nopeasti loppuun. Parissa illassa kirjoitin suurimman osan! Kaikille tuleville ysiluokkalaisille. Miettikää tarkkaan kirjailijan valitsemista. Ottakaa kirjat jotka kiinnostavat teitä! Yrittäkää olla ottamatta stressiä työstä, vaikka pakollahan se syntyy. Jos minä sain tehtyä tämän vain muutaman hassun tunnin ajan. Kyllä sinä saat sen muutamassa kuukaudessa. Onnea vain matkaan. Tarvitset sitä ja paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti