Analyysi

Myrskytuuli vai tuulin viemää?

Sari Luhtasen kirjoittama Tuulin viemää on Luhtasen esikoisromaani. Tämä hauska, romanttinen ja viihdykäs tarina on julkaistu vuonna 2011 ja se on yksi Luhtasen tunnetuimmista teoksista. Tapahtumat sijoittuvat hauskasti keskelle sinkkunaisen kolmenkympin kriisiä. Kirja edustaa chick-lit tyylilajia. Se tarkoittaa kaunokirjallisuutta, joka käsittelee noin 20-30 vuotiaan naisen elämän ongelmia hauskasti mutta mahdollisimman kevyesti. Kirja on melko tyypillinen lajinsa edustaja, eikä erotu hirveästi joukosta. Tämä johtuu luultavammin siitä, että tämä on tosiaan Luhtasen esikoisromaani. Kokemusta kirjoittamiseen hän on jo kuitenkin saanut tässä vaiheessa elämää. Kirjaa on myös kuvattu hyvätuuliseksi ja siitä on kirjoitettu loistavia arvioita useille eri nettisivuille. Luhtanen siis selvästi onnistui todella hyvin tässä projektissa. Tosin kaikkien ruusujen keskellä on aina risuja. 

Kirjan päähenkilönä toimii Tuuli, joka on hieman arkeen kyllästynyt 29 vuotias nainen. Hän työskentelee vakituisesti metereologina. Hän haluisi kovasti asettua aloilleen ja perustaa perheen. Hän kuulee työpaikallaan jatkuvasti juttuja muiden naisten hääsuunnitelmista ja -valmisteluista. Pakostihan siinä ehtii kateutta syntyä. Kun vielä eräs kollega ilmoittaa kihlautuneensa, Tuulin pää menee hieman sekaisin. Hän päättää seurata työkaverinsa esimerkkiä ja päästä naimisiin ennen kuin hän täyttää kolmekymmentä vuotta. No elokuu on aika lähellä, joten pitää päästä hommiin. Ongelmana on, että sulhasta ei ole edes näkyvissä. Työn teolle ei jää aikaa ja meteorologin työ ei enää muutenkaan inspiroi. Työkaverit ihmettelevät, kun Tuuli eräänä päivänä sanoo itsensä irti työstään ja ilmoittaa menevänsä naimisiin ja keskittyvänsä häävalmisteluihin. Kun työkaverit kysylevät tästä mysteerisestä miehestä, Tuuli hätääntyy ja kertoo ihan mitä päähän sattuu tulemaan. Työkaverit eivät ole kuulleet ennen sanaakaan mistään miehestä. He odottavat innoissaan Tuulin selitystä. Tuulin mies on ulkomailla työnperässä matkusteleva bisnesmies tai niin hän väitti. Tarinahan alkaa varsinaisesti tästä. Sulhaskandidaatteja käveleekin Tuulin elämään sitten aika tasaista tahtia, mutta jokaisesta paljastuu luonnollisesti huonot puolensa. 

Sivuhenkilöitä tässä kirjassa on riittävästi. Henkilöitä olisi voinut hieman syventää, juonelle sama juttu. Naishahmoissa syvennyksen yrityksiä on mutta jäi vähän tylsäksi. Tämä pätee erityisesti rouva Kohtalaan. Hänestä olisi ehdottomasti tullut kirjan mielenkiintoisin hahmo jos hänen kirjoittamiseen olisi jaksettu panostaa vielä hieman enemmän. Miehet kirjassa taas olivat hieman tylsiä ja jotenkin sieluttomia hahmoja. Mielenkiintoisena havaintona huomasin, että kirjan juoni poikkeaa kovasti päähenkilöstä. Varsinkin alussa. Kirjan naiset saavat niin sanotusti ihan omia tarinoitaan, joka voi olla hämmentävää lukijalle.  Alussa jopa tuntui siltä, että tiedän enemmän Tuulin isosiskosta Kielosta kuin itse päähenkilöstä, Tuulista. Kaikki tämä on kuitenkin ymmärrettävää, koska tämä on Luhtasen esikoisteos. Joten ehkä annan sen hänelle anteeksi. Lukijaa saattaa kyllä hämmästyttää, että kirja ei ole kokonaan päähenkilön näkökulmasta. Kuten sanoin, kirjan naishahmoista saa enemmän irti kuin päähenkilöstä. Hahmon luominen oli selvästi Luhtasella hieman hakusessa. Uusimmissa kirjoissa tämä on kuitenkin parantunut. 

Luhtasen muissa teoksessa on paljon samoja vivahteita, kuin tässä. Luhtasen kirjassa Linssit huurussa seurataan myös tälläistä hääteemaa. Kaikissa kirjoissa seurataan kuitenkin rakkausteemaa. Tämä on kuitenkin yleistä chick-lit kirjallisuudessa. Useassa Luhtasen kirjassa puhutaan myös tälläisen täydellisen elämän saavuttamisesta. Muutamassa teoksessa on täydellinen elämä alustana ja jotain tapahtuu että se menee huonoon suuntaan. Hyviä esimerkkejä ovat Kaikkea kaunista ja Tähtirooli. Luhtasella on hänen teoksissaan useasti saman tapaisia aiheita. Tuulin viemää on tässä asemassa tärkeä. Niin sanottu kaiken alku. Luhtasen esikoisteoksena se on asemassa, jossa se antaa kaikille muille kirjoille pohjan. Ajatella. Kaikki hänen romaaninsa ovat saaneet alkunsa tästä teoksesta. Jotenkin mielenkiintoista ajatella. 

Kevyttä, viihdyttävää kirjallisuutta vaikka yksinäisille sadepäiville. Luhtanen seuraa melko hyvin eräiden tunnettujen brittikomedioiden kirjoitus tapaa ja tälläistä on tullut vielä lisääkin. Piristävää lukea jotain ei niin vanhaa tai tyypillistä suomalaiskirjoja. Kotimaisuus on kyllä toki plussaa. Kiva kun omalla äidinkielellä löytyy lyhyttä ja piristävää kirjallisuutta. Luhtanen tulkitsee chick-lit kirjallisuutta aivan mainiosti. Tämä kirja nyt ainakin hyvänä esimerkkinä!